Jep, taas on puuta-heinää-paskaa jauhettu ihmisistä selän takana, myös minusta. Kumma juttu, että sitä tehdään oikein urakalla varsinkin harrastuspiireissä. Varsinkin kun on kyse eläinharrastuksista. Sieltä löytyy oikea epärehellisten, raukkamaisten ja typerien ihmisten runsaudensarvi, ainakin täällä päin. Eläinten hyvinvoinnista (joka tietenkin on tärkeää) toki saarnataan sädekehä pään päällä kimmeltäen, mutta ihmisten kohtelu onkin sitten ihan toinen juttu. Tekopyhää? Sitäpä juuri.
Jos jollakin on asiallista sanottavaa jollekin ihmiselle, rehellinen ja fiksu tapa on mennä suoraan sen ihmisen luokse, jota asia koskee, ja jutella hänen kanssaan asiasta omalla nimellä, kasvotusten. Sillä tavallahan väärinkäsitykset yms. selviävät kaikkein helpoimmin ja reilulla tavalla.
Mutta ei. Ei vaan näytä onnistuvan. Sen sijaan yleisenä toimintatapana on sivuuttaa täysin se ihminen, jota asia oikeasti koskee, ja mennä suoltamaan sitä puuta-heinää-paskaa jollekin kolmannelle, neljännelle, viidennelle jne. taholle. Sehän on selvääkin selvempi merkki siitä, että valittajalla ei tosiaankaan ole puhtaita jauhoja pussissaan. Kun valittaa asioista ja nimeltä mainituista henkilöistä niin, ettei itse paljasta henkilöllisyyttään, voi suoltaa ihan mitä tahansa roskaa. Kukaan ei väitä vastaan, koska valittamisen kohteelta ei edes kysytä. Silloin on valittajalla takuulla oma lehmä ojassa, ja kertomusta väritetään omien tavoitteiden mukaisesti. Sitten kun se henkilö, josta on valitettu, joutuu valitusten takia jonkun kolmannen, neljännen jne. tahon syyniin, niin hänestä on jo nimettömän valittajan valheiden takia syntynyt tietynlainen ensivaikutelma, jota on vaikeaa enää muuttaa. Kun valittaja pysyttelee itse nimettömänä ja puhuu paskaa, hän asettaa hyökkäyksensä kohteen jo valmiiksi niin epäedulliseen ja epäreiluun asemaan, ettei kohteelle jää enää mitään muita mahdollisuuksia selvittää asiaa kuin yrittää raivokkaasti puolustautua altavastaajan asemastaan. Reilua? Ei. Rehellistä? Fiksua? Asiallista? Järkevää? Ei todellakaan.
Tätä siis tapahtuu aivan valtavissa määrin eläinharrastusmaailmassa. Varsinkin kun on kyse hevosista. Itse asiassa sitä tapahtuu varmasti kaikkialla, missä liikkuu ihmisiä enemmän kuin yksi. Räikeää kiusaamista, solvaamista, herjaamista, kunnianloukkauksia. Eikä sitä edes katsota pahalla, koska muulla tavoin nämä tyypit eivät osaa toimia; sitä pidetään normaalina käytäntönä.
Onkohan heillä mitään tietoa siitä, että paskan levittäminen jonkun selän takana on itse asiassa rikos?
Harrastuspiireissä pyörimisen pitäisi käsittääkseni olla mukavaa ja rentouttavaa. Just joo. Itse käyn harrastamassa niin, että teen vain omat hommani ja olen mahdollisimman vähän tekemisissä kenenkään kanssa. Moikkaan, jos joku moikkaa, vastaan, jos joku sanoo jotain. Jos ei itse halua osallistua ryhmätyperyyksiin ja jos haluaa edes yrittää säästyä ihmisten silmätikuksi joutumiselta, on pakko koettaa olla niin kuin ei olisikaan.
Mutta eihän sekään tietenkään toimi, kun vastassa on sakkia, joka rakastaa silmätikuksi ottamista. Jos ei mitään varsinaista syytä selän takana puhumiseen löydy, niin sitten niitä keksitään. Eikä niitä ole vaikeaa keksiä, kun porukka on aivan uskomattoman epärehellistä, lapsellista ja suvaitsevuudessaan (eli suvaitsemattomuudessaan) sisäsiittoista.
Niin ja sitten on lisäksi tietysti niitä, jotka puhuvat paskaa aivan silkkaa tyhmyyttään. He luulevat tietävänsä jostakin ihmisestä jotain, vaikka eivät todellisuudessa tiedä yhtään mitään vaan suoltavat omia vääriä käsityksiään ihan niin kuin ne olisivat totta. Ja siinäpä sitä onkin sitten taas mehevää selän takana puhuttavaa niille kaikille muille, jotka yksinkertaisesti rakastavat ihmisten mollaamista ja syyttömien maineen pilaamista. Olipa taustalla sitten kateus, idiootin älykkyysosamäärä, yleinen veemäisyys tai mikä milloinkin.
Edes harrastuspaikan vaihtaminen ei auta, kokeiltu on. Sama meno joka paikassa. Ja kaikkein hauskinta on, että nämä harrastusseurat määrittelevät itsensä virallisesti "reiluiksi", "ystävällisiksi" ja "avoimiksi". Siis ihan totta, nuo määritelmät kirjataan oikein kokouksissa toimintasuunnitelmiin ja sen sellaisiin, vaikka monet harrastusyrittäjät, seurojen hallitusten jäsenet yms. ovat koko selkäänpuukottajajoukon ylintä aatelia. Ja sitten vielä ihmetellään, miksei talkoohommiin riitä innokkaita osallistujia... Sellaisille tyypeille fiksujenkin ihmisten on siis pakko antaa rahansa, jos ylipäätään haluamme harrastaa. Kilpailua ei täällä päin juurikaan ole, joten yrittäjät ja seurojen edustajat voivat tehdä ihan mitä haluavat. Siihen sakkiin kun vielä lisätään itse harrastajista ne, jotka innolla osallistuvat paskan levittämiseen - eli suurin osa harrastajajoukosta - niin ah tätä harrastamisen iloa.
Ihminen on tämän maailman kaikista eläimistä se typerin, epärehellisin, naurettavin, pikkumaisin, paskamaisin ja turhin.
